maanantai 31. maaliskuuta 2014

Onko paluuta?
















Ajatus Afrikkaan lähdöstä hirvitti. Kaikki ne sairaudet ja villieläimet. Läheiset neuvoivat ottamaan rokotuksia, estolääkityksiä, vakuutuksia ja olemaan varovainen. Kyselimme ensimmäisenä kurssiviikonloppuna, eikö sen pitäjä pelkää asua Afrikassa. Kävi ilmi, ettei heidän perhettään, johon kuuluu kaksi aikuista ja kolme lasta, ole rokotettu, villieläimet eivät neljänä heidän siellä asumisvuoden aikana olleet aiheuttaneet harmia. Mitä hän Tansaniassa pelkäsi olivat viranomaiset ja viidakon lait asioiden hoitamisessa. Siellä jos joudut syytetyksi jostakin, on sinun todistettava syyttömyytesi tai sinut tuomitaan. Rahalla kuitenkin kaikesta selviää mikäli sitä on tarpeeksi. Tämä sai miettimään loppuelämää afrikkalaisessa vankilassa, joka tuntui pahemmalta kuin leijonan syömäksi joutuminen.   

Päätös saa aina jotakin liikahtamaan. Eikä sen jälkeen ole paluuta lähtötilanteeseen. Päätöksen tekeminen on tärkeintä mitä tehdä kun ihminen on jäänyt kiinni toimintamalleihin, ajatuksiin, menneisiin tapahtumiin. On sairastunut niistä johtuen. Päätös muutoksesta vaikka ei tietäisi vielä mitä kaikkia muutoksia elämässään tulee tekemään. 

                                                                        


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti