Kuolema

 Se on jokaisella elävällä edessä. Kun sen ymmärtää, se pitää kiinni elämässä. Yksi suuria paradokseja ihmiselle. Tietäminen ei riitä, on ymmärrettävä se sydämessään. Silloin lopettaa vastaan pyristelemisen ja heittäytyy elämään.

Kuka

Kriisissä heräämme ihmettelemään omaa olemassa oloamme ja merkitystä sille olemassaololle. Hahmotamme itsemme jotakin taustaa vasten. Etsimme opastusta, valoa jota kohti kulkea. 

Pähkäilemällä ei voi löytää yksiselitteistä vastausta. Tieteellisyys ja kaavamaisuus antavat alati muuttuvan vastauksen, jonka näkymät muuttuvat katsomisen kulman ja kaavojen vaihtuessa.

Uskominen tuo hetken helpotuksen, kunnes kriisissä uskon verho raottuu. Huomaamme sen olevan vain peite jollekin suuremmalle. Katsoessamme kunnolla peitteeseen ratkenneesta raosta emme kykenekään selittämään kokemaamme annetuilla kaavoilla. Ja se on pelottavaa, sillä minä haluaa hallita jotta voisi ohjailla näytelmää. Jollei sillä ole hallintaa niin putoamme pimeään, pelkoon ettemme olekaan.

 Vaikka suurin todiste olemassa olostamme on se, että olemme kokemassa tuota tunnetta. Mutta hallintaa se ei anna. Mysteeriä ei voi hallita, se on elettävä, se on elämä.