tiistai 28. lokakuuta 2014

Olemisen sietämätön keveys

Kun olemiseen lisätään pelot, huolet, viha, kateus, niin johan elämä alkaa painaa...

Kokemukseen olemisesta pyritään monenlaisilla tekniikoilla, henkisellä kasvulla ja taiteen avulla muun muassa. Kuitenkin se on kaiken aikaa meissä - oleminen. Elämässä oleminen, ihmisenä oleminen. Oleminen, se on juuri tässä tapahtuvaa. Ilman hallintaa tulevasta, menneestä, muista, eikä itsestäkään.

Pelkästä olemisesta ei ihmisen kärsimys eikä sairaudet johdu. Ne johtuvat siitä raskaudesta jota ihminen elämässään kantaa. Se miten kannetaan taas vaikuttaa tapaan miten se näkyy kehossamme, sen vaivoina ja sairauksina.

Tervehdyttävää on keskittyä hetki olemiseen. Unohda ajattelu, voivottelu, spekulointi ja selittely. Vain ole. 


tiistai 21. lokakuuta 2014

Suurta sisällä sekä silmäin eessä

Kuinka selittää asiaa, joka on mielentila?

Minulta kysellään, että miten reissu meni. Perusvastaukseni on: kaikki meni suunnitellusti, eikä mikään ollut sellaista kuin kuvittelin. Tehdessään matkan syvälle itseensä tai paikkaan joka on itselle uusi, ja ollessaan avoin kokemukselle jota se tarjoaa, muuttaa matka aina ihmistä.

Se on uusina ajatuksina, uudella tavalla toimimisena läsnä ihmisessä. Sitä ei pysty sanoilla tyhjentävästi kuvaamaan. Se on uusi tunne itsessä.

Tansania, afrikkalainen kulttuuri, ihmisen luonne ja ympäröivä luonto meni minussa syvälle. Ehkä sinne alkujuurille asti, olemmehan aikojen alussa lähteneet Afrikasta valloittamaan maapalloa. Se tavoitti jotain perustavaa, avasi silmiä ja sydäntä näkemään olemisen tunnetta.


tiistai 14. lokakuuta 2014

Matka

Kuinka paljon loppujen lopuksi havaitsemme todellisuudesta tällä elämän mittaisella matkallamme? Monesti sitä mietin ja toivon oppivani havaitsemaan enemmän. Tämä toive onkin tuonut eteeni monia avartavia kokemuksia, mutta edelleen tunnen aistini ja järkeni kovin vajavaisiksi tarjoamaan laajempaa ymmärrystä.

Puhumme näkemisestä, nähdyksi tulemisen tarpeesta, katsomisesta. Kuitenkin näkö on vain yksi fyysisistä aisteistamme, joita on nimetty minunkin aikuisikäni aikana pari lisää. Entä ne muut aistit? Intuitio? Ja ne joita ei ole vielä kuvailtu, mutta vaikuttavat meissä?

Näköön painottuu yhteiskuntamme toiminta. Kuulon tullessa seuraavaksi. Opittuamme käyttämään näköä tulee siitä dominoiva aistimme, jonka vaikutuksen alle jää paljon muuta aistittavaa. Näkökyvyllä emme pysty havaitsemaan kuin pinnan tai kuvan, usein kokemuksemme ja aivojemme vääristämän kuvan. Ja siihen monesti tyydymme.

Pinnan alla ja näkökykymme tavoittamattomissa on valtavia maailmoja, jotka myöskin kutsuvat meitä matkalle...



tiistai 7. lokakuuta 2014

Nettimasennus

Palattuani Tansaniasta olen yrittänyt päästä entiseen rytmiini ja toimintatapoihini. Joihin kuului mm. facebook -sivujen, joissa olen mukana, päivittäminen. Vaipumiseni alakuloon, jopa apatiaan tapahtuu nyt paljon nopeammin kuin ennen Afrikan matkaani ollessani paikallani näytön ääressä.

Tarpeettomuuden ja tapahtumattomuuden tuntu on voimakas. Ja sitä kompensoimaan haluan saada kommentteja kirjoituksiini, jotta kokisin yhteyden johonkin. Kommentin saaminenkaan ei nosta apatiasta, vaan pikkuhiljaa vaivun aina vain syvemmälle tullen vähitellen toimintakyvyttömäksi. Haen merkitystä itseni ulkopuolelta eikä se siten pysty koskettamaan minua vaan jää ulkopuoliseksi.

Moshissa toimimme koko ajan tiiminä, toistakymmentäkin tuntia päivässä. Teimme työtä, jonka tuloksia ja pettymyksiä näimme elävänä, reaaliajassa. Saimme myös jakaa ne toisten kanssa. Useinkaan tunteista ei puhuttu, riitti, että jaettiin kokemus.. Elimme merkityksessä. Tunsimme kaiken elämän itsessämme. Ilman kummempia analysointeja, perusteluja tai tieteellisiä kokeita.

Tämän päivän suurimpia ongelmia on juuri merkityksettömyyden tunne. Siitä puuttuu liike, dynamiikka, joka on kaiken elämän edellytys. Tätä liikettä saadakseen ihminen turvautuu monenlaisiin ulkoisiin stimulantteihin: huumeisiin, sokeriin, seksiin jopa sotimiseen, väkivaltaan. Mihinkä vain joka saa tuntemaan jotakin kehossaan.

Homeopatian peruskysymys onkin miten ja mihin ihmisen energia on jäänyt jumiin ja mikä palauttaisi dynamiikan tämän ihmisen elämään.


perjantai 3. lokakuuta 2014

Lomapäivät

Tansanian reissun lopuksi lähdimme kolmeksi yöksi Zanzibarille. Ensimmäisen yön olimme Stone townissa, vanhassa kaupunginosassa. Valvoin puoli yötä läheiseltä hotellilta suihkumoottorin pauhunkin voittavan afrikkalaisen iskelmämusiikin jumputuksen vuoksi.Tutustuimme pikaisesti kaupungin shoppailupaikkoihin, suurempi aika kaupunkiosuudesta meni yrttiretkellä, jolla saimme nähdä mistä kasvista ja kasvinosasta tutut mausteemme ovat lähtöisin.

                                         Kardemumma

Yrttiretken päätteeksi kävimme katsomassa syvää onkaloa, Mangapwani Coral Cave'a (http://www.zanzibar-travel-guide.com/bradt_guide.asp?bradt=1916), johon liittyy monia tarinoita. Sen pohjalla on puhtaan veden lähde.

Lauantaina siirryimme itärannikolle Intian valtameren äärelle. Rannalla ei tullut makoiltua, vaikka hiekka oli hienoa ja valkoista, aurinko lämmitti ilmaa ja vettä. Meressä tuli käytyä illalla ja aamulla hiet huuhtomassa iholta. Suihkusta tuli suolaista vettä, niinpä keho oli koko ajan nihkeän kuorrutuksen peitossa.



Alustavasti mietin sunnuntain viettäväni vain rannalla vauhdikkaitten klinikkaviikkojen jälkeen. Mutta aamun valjettua suunnitelmani muuttui - lähdin katsomaan paikallista luontoa sekä perhostarhaa, projektia, jonka vapaaehtoisjärjestö oli aloittanut parantaakseen kylän nuorten asemaa. Nuoret oppivat perhospuutarhan avulla tuottamaan palvelua, tekemään kirjanpitoa ja työllistämään itsensä.


Seuraavat kaksi vuorokautta menivät kotimatkaan...