Auttajana hädässä

Kielemme antaa mahdollisuuden ymmärtää monella lailla. Kokemuksemme luovat puitteet joissa ymmärtää. Yleensä tarvitaan vuosikymmenien ikä ja kokemus, että asiat aukenevat laajasti.

Työssäni niin yrittäjänä kuin vapaaehtoisena toimin usein auttajana hädässä. Kuljen vierellä kun ihminen käy läpi kriisiänsä. Minusta ei juuri olisi apua, jos itse olisin hädässä, auttajana hädässä. Mutta sillä on suuri merkitys, jos olen joskus ollut. Elämälle kiitos, näin on ollut ja ymmärrykseni kasvanut.

Itselleni homeopatia on ollut suurena tukena auttaessani lähimmäisiäni. Homeopatiaa käyttäessäni en tarvitse sanoja, energia kuljettaa eteenpäin. Ihminen käy omaa kokemustaan, olen havainnoija ja vierellä kulkija, kokemuksellani ymmärtävä ja homeopatialla ohjaava.

Se että minulla on energeettinen työkalu auttaa, luo mahdollisuuden muutokseen. Joka on omin voimin tapahtuva. Se vahvistaa autettavaa ja auttajaa. Tämän päivän järjen ja mitattavuuden palvonta vie mahdollisuuden itse vaikuttaa. Järki, logiikka on vain sanoja. Ilman kokonaisvaltaista tunnetta itsessä tyhjää, tuuleen katoavaa..

Potensointia

Homeopatia kuuluu luonnollisiin asioihin. Se on prosessi, kierto, kasvu, mutta myös loppu. Kaikki muutos vaatii vanhan loppumista, jotta uusi voi syntyä. Homeopatiassa tämä sykli, kierto, muutos on alati tapahtuva, pehmeä, elämän myötäinen. Jopa terminaalivaiheen hoidossa käytettynä.

Länsimaisessa turvallisessa elämässä kriisit ovat suuria mahdollisuuksia kasvaa, oppia, ymmärtää ja aloittaa tekemään toisin. Jatkuvassa sodassa elävä ei koe kriisiä, hän tuhoutuu, murenee. Sodan jaloista ja sodasta selvinneelle elämä on olemassa olevista palasista uuden kokoamista.

Kriisi on voimakasta ravistelua, potensointia. Viemistä uudelle tasolle.

Hakuna matata

Silloin tällöin katselen Tansanian reissulla ottamiani kuvia saadakseni taas kiinni siitä mielenlaadusta, jonka siellä koin. Toki sielläkin oli kateutta, ilkeyttä ja ahneutta kuten joka puolella maailmaa.
Elämä kuitenkin oli siinä missä oli. Ei virtuaalimaailmassa, sen enempää kuin eilisessä tai huomisessakaan.

Holahtaminen takaisin länsimaiseen ajatusmaailmaan ja elämänjuoksuun on ollut pettymys.
Ympäristön painostus on siltikin vienyt voiton, vaikka päätin yrittää ajatella toisin. Viimeistään siinä vaiheessa kun joudut työttömäksi, sairastut vakavasti tai joudut voimakkaaseen kriisiin joudut mukaan systeemiin joka ilmenee ympärillämme, meissä ja luo koko ajan todellisuuttamme.

Tänä päivänä systeemin todellisuus on ahdistava, lohduton ja vaativa..

Ei ihme että siinä elävät pyrkivät hakemaan muunlaista todellisuutta keinotekoisista maailmoista.

Dynaaminen elämä

Muutos kuuluu elämään. Meidän kuuluu oppia, muuttua ajatusmaailmaltamme ja keholtamme. Elämänpiirimme vaihtuu, ihmiset ympärillämme vanhenevat, muuttavat, vaihtuvat. Lemmikit kuolevat, otamme uusia. Jokaisesta valinnasta seuraa joidenkin mahdollisuuksien sulkeutuminen, tulevaisuutemme muokkautuu valinnoistamme.
Vähintäänkin voimme joka hetki valita kuinka suhtaudumme tapahtumiin joita kohtaamme. Voimme myös pysyä avoimena kaikenlaisille mahdollisuuksille jolloin elämme itseämme ja ympäristöämme kuunnellen, ollen kehossamme ja elämässämme täydesti.

Voimme myös valita pitäytyvämme oppimissamme kaavoissa ja malleissa huolimatta siitä että ympäristömme on elävä, alati muutoksen tilassa. Tästä seuraa väistämättä kalkkeutumia tai hankausta, oireita mielessämme ja lopulta kehossamme.

Paineen alla

Ympäristö ja ihmisen omat ajatukset ovat suurimmat tekijät paineen luomisessa ihmiselle. Elämänohjeissa monesti puhutaankin kyvystä elää lintujen tai eläinten lailla. Sillä viitataan ihmisen itse luomien paineiden puuttumiseen.

Voimakas ympäristön paine saa ihmisen elämässä selkiintymään sen mitä hän pitää elämässään tärkeimpänä. Samalla hän luo tapoja säilyttääkseen tuon tärkeimmän asian. Kun paine hellittää, opittu tapa jää usein elämään. Aikaisemmin se toimi elämän jatkumisen takaajana nyt siitä tulee se taakka joka sairastuttaa, tekee elämästä vaikeaa.

Ihmisenä kasvu sisältää omien ajatuskaavojen ja tapojen tunnistamista, usein myös niistä luopumista.