Afrikan matkastani, josta aloitin tämän blogin, on kulunut jo vuosikymmen. Matka takaisin"kotiini" edelleen jatkuu. Yhä ihmettelen ihmistä, elämää, syitä ja kaiken olemassaoloa. Välillä kuvittelen päässeeni pintaa syvemmälle. Toisena päivänä tajuan ihastelleeni vain pintaa, jonka kuvajainen jatkuvasti muuttuu riippuen näkökulmastani ja ympäristöstäni.
Illan tullen ymmärrän, että näkijä ja tulkitsijakin ovat yksi olemus puoleni, näkyvä ilmentymäni, jolla olen ja opin maailmasta. Ja näin se pitää ollakin. Ihmisellä on mahdollisuus kokea myös muulla kuin fyysisellä kehollaan. Sille ei kuitenkaan löydy sanoja, koska sanat ovat fyysisiä.
On vain luottamus ja tunne joka on muualla minussa kuin aivoni.
Jokainen aamu voin olla uudestaan, uudella tavalla.
Sen vuoksi ymmärtääkin eri lailla kuin eilen.
Ensin on energia, jonka ansiosta kehittyy materia.
