Kiintopiste mistä arvioida itseä ympäristön suhteen, ympäristön paikkaa maailmassa, maailmankaikkeuden tilaa, syytä elää ja toimia yhteiskunnassa, maailmassa. Kiinteä piste luo pohjan, turvaa, josta käsin toimia. Ihminen kaipaa kiinteää tasoa jalkojensa alle, jotain josta ponnistaa ulos maailmaan.
Hän kaipaa sitä myös psyykkisesti; kiinteää maata psyykelle vastaa nähdyksi tuleminen. Minä on olemassa osana yhteisöä, tullen toisten taholta nähdyksi. Erakolla yhteisö on se muu maailma, joka on hänen elämänpiirinsä ulkopuolella. Maailmaan jättämänsä jäljet, tai ne jäljet joita hän ei jätä samalla lailla kuin muut, ovat hänen hahmonsa.
Jokaisen ajatusmaailma lähtee itsestä. Minä suhteessa muihin eläviin. Ajatukset ovat energiaa, joka muuttaa ihmisen omaa energia kenttää, jossa hän elää. Se taas vaikuttaa hermoston ja elimistön toimintaan. Kun tila jumittuu, ajatukset ovat samanlaisia päivästä toiseen, samoissa tunteissa vellotaan, kehoon muodostuu epätasapaino. Tarpeeksi kauan jatkuessaan alkaa tulla näkyviä seurauksia, kehoon fyysisiä muutoksia.
Sairauden taustalla voi olla monenlainen stressi: ympäristömyrkyt, syödyt, hengitetyt myrkyt, myös "myrkyttävät" tunteet ja ajatukset. Tavat joilla lievitetään stressiä: ns. rentoutumiseen käytettävät aineet. Yhteisön, perheen aiheuttamat stressit johtuen tavoista, ihmisen luonteesta ja pysyvyyden sekä johonkin kuulumisen tarpeesta. Siitä "kiinteästä tasosta jalkojen alla".
Oma napa on jokaisen olemassa olon lähtöpiste.
