tiistai 7. lokakuuta 2014

Nettimasennus

Palattuani Tansaniasta olen yrittänyt päästä entiseen rytmiini ja toimintatapoihini. Joihin kuului mm. facebook -sivujen, joissa olen mukana, päivittäminen. Vaipumiseni alakuloon, jopa apatiaan tapahtuu nyt paljon nopeammin kuin ennen Afrikan matkaani ollessani paikallani näytön ääressä.

Tarpeettomuuden ja tapahtumattomuuden tuntu on voimakas. Ja sitä kompensoimaan haluan saada kommentteja kirjoituksiini, jotta kokisin yhteyden johonkin. Kommentin saaminenkaan ei nosta apatiasta, vaan pikkuhiljaa vaivun aina vain syvemmälle tullen vähitellen toimintakyvyttömäksi. Haen merkitystä itseni ulkopuolelta eikä se siten pysty koskettamaan minua vaan jää ulkopuoliseksi.

Moshissa toimimme koko ajan tiiminä, toistakymmentäkin tuntia päivässä. Teimme työtä, jonka tuloksia ja pettymyksiä näimme elävänä, reaaliajassa. Saimme myös jakaa ne toisten kanssa. Useinkaan tunteista ei puhuttu, riitti, että jaettiin kokemus.. Elimme merkityksessä. Tunsimme kaiken elämän itsessämme. Ilman kummempia analysointeja, perusteluja tai tieteellisiä kokeita.

Tämän päivän suurimpia ongelmia on juuri merkityksettömyyden tunne. Siitä puuttuu liike, dynamiikka, joka on kaiken elämän edellytys. Tätä liikettä saadakseen ihminen turvautuu monenlaisiin ulkoisiin stimulantteihin: huumeisiin, sokeriin, seksiin jopa sotimiseen, väkivaltaan. Mihinkä vain joka saa tuntemaan jotakin kehossaan.

Homeopatian peruskysymys onkin miten ja mihin ihmisen energia on jäänyt jumiin ja mikä palauttaisi dynamiikan tämän ihmisen elämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti