Menneen kesän lehtiä

Kuolleita ja puulle hyödyttömiä oksassa roikkuessaan. Maassakin tammen lehdet maatuvat hyvin hitaasti. Vasta maaduttuaan ne hyödyttävät emopuutaan antamalla ravintoa. 

Ihmiset kantavat mukanaan menneitä tapahtumia. Kun on aika niistä päästetään irti. Joskus irtipäästäminen ei onnistukaan vaan ne kulkevat mukana vaikuttaen ihmisen jokaisessa teossa. Jonkun ajan kuluttua keho alkaa ilmentämään kannettavana olevaa taakkaa.

Toisinaan taas joku asia tai aistimus muistuttaa tapahtuneesta kehon reagoidessa alitajuisesti siihen. Reaktiota on helpompi käsitellä kuin alkuperäistä asiaa. Reaktiosta tulee ihmiselle tärkeä. Hän alkaa määrittämään itseään reaktion kautta.

Ihmiset sairastuvat fyysisistä, psyykkisistä ja henkisistä syistä. Yhden osan huono toiminta näkyy kokonaisuudessa. Loppujen lopuksi ihminen voi oirehtia kaikilla olemuspuolillaan vaikka alkuperäinen syy olisi vaikuttanut vain yhteen osaan.

Ihmisestä

Teemme valintoja joka ikinen hetki. Jatkaa samalla lailla kuin ennenkin on myöskin valinta.
Näen toivon siinä, että ihminen voi valita miten suhtautua itseensä ja asioihin joita kokee tai on joskus kokenut, mahdollisesti hyvinkin kauan sitten. Näkökulman muutos muuttaa kokemusta, tunnetta ja antaa mahdollisuuden käyttää kokemustaan omaksi opikseen. Irrottautua sen vaikutuksista, tavasta toimia samankaltaisissa tilanteissa.

Meissä jokaisessa on sisin, sielu, pysyvä, ajaton, jonka voi tiedostaa ajattelemalla kuka minussa ajattelee. Emme ole ajatuksemme, emme ole tunteemme, on vielä jotain joka on kaiken takana. Sitä yritetään selittää älynä ja luoda tekoälyä tämän ajatuksen pohjalta. Mutta se on kuitenkin jotakin vielä paljon paljon enemmän.  

Syistä ja sepistä

Homeopaattisessa haastattelussa homeopaatti pyrkii saamaan mahdollisimman hyvän kuvan ihmisestä sekä hänen tilastaan. Monesti haastattelun aikana päästään järkeilyä syvemmälle tietoon ja kokemukseen. Paradoksaalista mielestäni on ettei ihminen itse ymmärrä mitä juuri puhui.

Sairaus on illuusio, kokonaisvaltainen tila. Jotkut toipuvat kertovat kuinka toipumisen alkaessa aivan kuin verhot olisivat auenneet ja hän näkisi paremmin itsensä sekä tilanteensa. Tai he kertovat kuplan puhjenneen.

Homeopaatille haastattelutilanteessa sairauden illuusio näyttäytyy usein tilana, jossa ihminen kuvailee tarkalleen itseään, mutta kokee elämänsä kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Pahimmillaan täysin kaikelle ulkopuolisena eläjänä. Viisaus loistaa puheissaan ja oireissaan, mutta ihminen taivaltaa täysin hämärässä.  Elämä kulkee viereisellä raiteella, sisällään onnellisia ihmisiä matkalla kohti mahdollisuuksia, mutta kertoja on väärällä laiturilla ja katselee kadehtien muiden matkaa.

Joskus jo haastattelu-tilanteessa verho raottuu, ihminen vaipuu hetkeksi itseensä oivaltaen jotain tärkeää.  Se on ensimmäinen askel sairaudesta luopumisessa, liikkeellelähtö jota seuraa muutos ihmisen sitä aktiivisesti halutessa.

Jälkiä elämästä

Jälkiä elämästä, jälkiä elämässä.

Maamerkkejä joiden avulla homeopaatti hakee ymmärrystä toisesta ihmisestä.

Ja itsestään.

Joku on kulkenut. Minkälainen kulkija ja miksi kulkeva? Kuvaa täydentämään tarvitaan tunne ja ajatus, jotka kulkijalla on ollut.

Valon sävyt ja varjot läsnä. 

Mahdollisimman tarkka kuva kokonaisuudesta, menneen muokkaamasta nykyisyydestä ja läsnäolevasta tulevasta siinä hetkessä olevana.

Vierekkäin kuvajaisessa

Kuoleman edessä toivoo löytävänsä jonkun joka kertoisi miten asiat oikeasti ovat. Jonkun jolta saisi selityksen elämän mysteeriin ja lupauksen merkityksestä.

Maailmassa olemme tasavertaisia. Kuvajaisemme näemme, kuvajaisesta elämme.

 Itsemme kykenemme näkemään vain pinnassa jonka elämämme ja kanssakulkijamme meille muodostavat.

Yksin seisomme rannalla, suuren Mysteerin äärellä.

Kellä on luottamus näkee kauneutta, ken yrittää hallita näkee uhkia ja pelkää.

Kylmä totuus

Vähitellen tavallisen kuluttajankin tietoon tulee niitä väärinkäytöksiä ja valehtelua jotka liittyvät rahan voimaan, markkinointiin ja teollisuuteen. Vielä tänä päivänä yleisenä tavoitteena on tuottaa lisää rahaa. Tuottavuutta voisi olla lisätä hyvinvointia tai lisätä yhteistyötä, toisesta välittämistä.
Kun tavoiteltavaksi on asetettu materia on lopputuloksena kylmä, konemainen ja hyötysuhteeseen perustuva toimintamalli.

On järkyttävää huomata, että samaa tietä jatketaan vaikka jää jo risahteleekin alla. Jään pettäessä mukana hukkuu paljon viattomia ja sivullisia. Ihmisen lyhytnäköisyydestä kärsii luonto ihmisen lisäksi.

Alku muutokseen on itselleen vastuun ottamisessa. Vastuu itsestä ja siitä mitä tekee, puhuu ja ajattelee.

Kam ele ontti

Eläimistä kameleontti kiehtoi minua lapsena. Eläin, joka mukautuu ulkonäöllään ympäristöönsä, näkee joka puolelle, pyydystää pitkällä kielellään nopeita hyönteisiä itse ollen hidas, jopa paikallaan jököttäjä. Kameleontti vastakohtaisuuksissaan ja mukautumiskyvyssään eli lapsen mielestä turvallista elämää.

Mukautuu ympäristöönsä jotta voi hyökätä. Tutkailee ympäristöään saaliin toivossa.
Tai mukautuu ympäristöönsä ollakseen näkymätön ja pedoilta turvassa. Katselee ympärilleen havaitakseen uhkan ennen kuin tämä huomaa katselijan.

Ihmisen luomia määritelmiä omista tuntemuksistaan käsin.
Entäpä jos kameleontti vain elää kunnes kuolee?

Ihminen tuntee, spekuloi ja tekee strategioita. Homeopaatin on oltava tästä kaikesta vapaa kun asiakas on läsnä. Hänen lähdettyään tulee homeopaatin ymmärtää mitä näki ja kuuli, miksi ihmisellä on ne oireet jotka paljastavat hänet vaikka ovatkin suojaksi luodut?