Kuolema

 Se on jokaisella elävällä edessä. Kun sen ymmärtää, se pitää kiinni elämässä. Yksi suuria paradokseja ihmiselle. Tietäminen ei riitä, on ymmärrettävä se sydämessään. Silloin lopettaa vastaan pyristelemisen ja heittäytyy elämään.

Harmaata aluetta

Tutkimaton, piilossa, tuntematon...harmaa alue ihmisen elämässä.

Kuva joka meillä on itsestämme harvoin täysin täsmää muiden kuvaukseen meistä. Muilla taas ei ole meidän sisäistä kokemustamme. He muodostavat kuvansa oman kokemuksensa kautta. Mikä sitten on se tässä hetkessä olemassa oleva, harmaa alue, niin siitä yrittää homeopaatti ottaa selkoa. Sillä alueella on syyt ulkoiseen oireiluumme.

Tulevaisuus on harmaata aluetta meille. Meillä voi olla näkemyksiä, ajatuksia jopa mielikuvia tulevaisuudesta. Niillä myös luomme pohjaa tulevalle. Ymmärryksemme ei kuitenkaan riitä huomioimaan muiden ihmisten vaikutusta ja sattumaa. Kuljemme aamun kajossa mutta vielä hämärässä nähden välähdyksiä elämästämme. Syistä ja seurauksista.

Kuolema on tien päässä. Sen tien, jonka kulkemisen merkitystä emme ymmärrä, kuljemme hämärässä odottaen valostumista..

Vierekkäin kuvajaisessa

Kuoleman edessä toivoo löytävänsä jonkun joka kertoisi miten asiat oikeasti ovat. Jonkun jolta saisi selityksen elämän mysteeriin ja lupauksen merkityksestä.

Maailmassa olemme tasavertaisia. Kuvajaisemme näemme, kuvajaisesta elämme.

 Itsemme kykenemme näkemään vain pinnassa jonka elämämme ja kanssakulkijamme meille muodostavat.

Yksin seisomme rannalla, suuren Mysteerin äärellä.

Kellä on luottamus näkee kauneutta, ken yrittää hallita näkee uhkia ja pelkää.