Länsimaassa olisi helpompi olla vain kaavoilla, säännöillä ja laeilla ajattelevana.
Homeopatia on kaavoja, lakeja ja sääntöjä, mutta jotakin vielä niitäkin enemmän. Homeopatiassa otetaan huomioon tieteen lisäksi kokemukset, sekä elämänkokemukset että senhetkinen kokemus maailmasta ja itsestä tässä maailmassa. Vastaanotolla se tapahtuu läsnä olemalla, tarkkailemalla ja kuuntelemalla.
Jotta jollakin lailla homeopaatti siinä onnistuisi, hänen täytyy elää omaa elämäänsä avoimena oppimiselle. Oppiminen jatkuu viimeiseen hengenvetoon asti, jonka jälkeen energia kerros kerrokselta katoaa materiasta. Hänen täytyy olla avoimena muutokselle, sitähän elämä on: jatkuvaa muutosta, siitä syntyy elämän eli energian virta.
Lisähaasteen ihmisenä olemiseen luo tarve kuulua ihmisiin. Luokittelemme itsemme kuuluvaksi johonkin ryhmään/uskontoon/maailmankuvaan uskovien kuuluvaksi. Ja puolustamme tuota ryhmää "henkeen ja vereen" sillä siitä riippuu identiteettimme.
Vapauteen kuuluu itsensä, historiansa, joskus myös sukunsa historian, tunteminen ja sen tiedostaminen miten kaikki ne vaikuttavat ajattelussaan ja valinnoissaan. Oppimisessa on haastetta ihmiselämän ajaksi. Jotta vapautuisi on tärkeää myötätunto itseä kohtaan. Sen jälkeen voi olla myötätuntoinen muita eläviä kohtaan. Ennen sitä taistelee niiden arvojen/uskonnon/filosofian puolesta johon uskoo, koska omakuva rakentuu tästä uskomisesta.
On surullista nähdä maailmassa ihmisen luomat kärsimykset kun ei ole myötätuntoa.