Vuosisatojen/-tuhansien oppimattomuus

On menossa oppimatka ihmisen luonteeseen, heikkouksiin ja heikkouksien hyväksikäyttäjiin. Ja jotkut vielä pitävät ihmistä viisaana. Vaikka ihminen ei ole oppinut kertaantuvasta läksystä huolimatta.

Vaikeaa on hyväksyä, että kerta toisensa jälkeen ihmiset murhaavat toisiaan, tunnistamatta omia vaikuttimiaan teoilleen. Ja sama tunnistamattomuus niissä, jotka mahdollistavat tämän. Susi lampaan vaatteissa; naamioidaan hyvällä toiselle omien pyrkimysten vuoksi tehtävä paha.

Naamioitunut nostaa jalustalle palvottavan asian. Joka ei tähän suostu on kerettiläinen, kivitettävä. Asian kanssa jalustalle nousee siihen uskovat. Samalla he menettävät vapauden liikkua, ymmärtää enemmän. Se on kova hinta hetken ylemmyyden tunteesta..

 

 

Minästä ja olemisesta

 Vanhempani ovat ns. sota-ajan lapsia. Eli syntyneet 1936 ja 1941. Silloinen sota-aika poikkesi tänä päivänä olevasta jatkuvasta sodasta tauteja, köyhyyttä, taudinaiheuttajia, milloin mitäkin vastaan.

Isäni on saanut elää pitkän elämän. Hänellä on äkkipysähdyksen sijaan menossa hidas loppukiri. Sielunsa tähyää jo toiselle puolelle, minänsä elää kaiken oppimansa, sisäistämänsä  ja kehittämänsä tarinan varassa. Hän oli 3- vuotias kun talvisota alkoi. Tavallaan myös isätön; vaikka isä eli, ei hän ollut perheensä elämässä.

Katsoessani tänä päivänä isääni, mietin tämän päivän lapsia, kuinka tämän päivän, kenen luoma?, "sota" kaikenlaisia uhkia vastaan vaikuttaa heihin. "Me tai he" asetelma elää monessa ilmiössä myös Suomessa. Välillä korostuu "minä ja muut" ajatus monenkin ihmisen toiminnassa. Ei ymmärretä, että loppujen lopuksi yhteiskunnan tila on perusta yksilön elämiseen.

Kun maailma on supistunut omiin pelkoihin, mielihaluihin ja toiveisiin niin ajatuksetkin pyörivät vain oman navan ympärillä. Kirjaimellisesti, sillä siellä sijaitsee "toiset aivomme", "gut instict", siellä tunnemme jännityksen, pelon, siellä sulatamme kehomme rakennusaineet.

Isälläni maailma on supistunut hetkeen, tuntemuksiin siinä, selviytymiseen siitä. Samoin kuin pienillä lapsilla on. Kummatkin ovat tärkeitä vaiheita ihmisen kehityksessä ja elämässä. Vaiheita, jolloin ihminen tarvitsee turvaa ja toisten ihmisten tukea. Isälläni on lisänä kaikki kokemuksensa elämässään. Päällimmäisenä kehitysvaiheet ja asiat, joille ei ole ollut tilaa ja mahdollisuutta silloin kun niiden aika olisi ollut.

Mitä kokemuksia olemme synnyttäneet tämän ajan lapsille? Miten se tulee muokkaamaan yhteiskuntaa myöhemmin? Olimme vasta kansakuntana pääsemässä talvisodan perinnöstämme niin jo luomme "uutta sotatraumaa" tuleville sukupolville. Luomme uhkakuvia, pelottelemme, selitämme muiden syiksi asioita, jotka ovat luonnollisia seurauksia omista toimistamme.

Hallinnan syvyyksiin

Tutkivalle mielelle tämä aika on haastavaa. Et voi tietää löydätkö sitä tietoa jota olet hakemassa jollet sitten tarkalleen tiedä mitä haet. Ja silloinkin voi olla ettet enää löydä sitä. Tiedät sen kuitenkin joskus olleen olemassa. Muistisairaan oireita...? 😉

Tai ajan välineisiin ja tietotekniikkaan kuuluvaa. Kautta aikojen ihminen on halunnut hallita jo sen takia, että se on eloonjäämisen edellytys. Sinun on hyvä hallita taitoja, tietoja ja kykyjä. Ihmisen asema ja ego määrittävät kuinka laajasti sinun on tarve hallita. Laajeneeko se itsestä perheen, yhteisön, jopa kansojen suuruiseksi.

Toinen ajan hallitseva piirre on saada maailma näyttämään oman näkemyksensä, ajatuksiensa ja illuusioidensa mukaiselta. Hallintaan kuuluvaa sekin. Myös muiden pitää vahvistaa tätä illuusiotani, se luo turvallisuuden tunnetta turvattomassa maailmassa. Kun tämä hallinta ulottuu toisten itsemäärämisrajojen sisäpuolelle on edessä taistelu tai alistuminen.

Ongelmallista on, että tiedon määrä alkaa olla suuri, jolloin harhat alkavat paljastua. Löydät mille tahansa väitteelle ja ajatukselle vahvistusta sähköisistä verkostoista. Ja mikä parhaiten vastaa ajatuksiasi, kokemustasi sekä toiveitasi, sitä pidät totena. Kriittisessä massassa asiat kuitenkin alkavat kallistua totuuden puolelle huolimatta yksilöiden ajatuksista.

Enää et voi vetäytyä tarkkailijan asemaan, filosofoimaan autiolle saarelle. Olet osa tätä luomakuntaa ja joudut vastuullisena tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat muihinkin. Päätöksiä omasta yksilöllisestä elämästäsi lähtien. Tätä mahdollisuutta ollaan rajaamassa luomalla ehdollisia pakkoja. Ja keiden ajatusten, illuusioiden pohjalta?

Kun ehdolliset pakot eivät saa ihmisiä käyttäytymään kuten joku toivoo, niin siirrytään puhtaisiin pakkoihin. Josta seuraa kapina; itsetietoiset ja itse vastuun kantavat nousevat barrikadeille, joukkoon aina liittyy niitä jotka haluavat vain epäsopua ja tappelua. Tätä pakkoa ajavat käyttävät oikeutuksena väkivallalle. Ihmiskunnan historian moninkertaisesti todistamaa tämäkin.

Mitä yksilö voi tehdä tässä tilanteessa? Valita viisaasti taistelunsa, ja paikkansa, jolloin on hiljaa ja antaa "ajan" näyttää sen hetken viisauden.

#homeopatiainfo