Pääsiäinen ahdistuksen, pelon, toivon ja ilon aika.
Polariteetit ovat samaan aikaan, toinen siemenenä toisessa.
Toivo on itsessä, omissa valinnoissa, elämisessä sovussa itsensä kanssa juuri tässä hetkessä. Heittäytymisessä luottamukseen sisimmässään, jossa se jumalainen kipinä on.
Vaan edelleen elämme aikaa jolloin ihminen tarvitsee paimenta, kaitsijaa, johtajaa. Siihen asemaan on tutkimus, markkinat, mielihyvä nostettuna. Kirkko on syrjäytetty.
Ilman kärsimystä, luopumista omista mukavuuden ja mielihyvän tarpeista ei voi löytää tasapainoa ja mielen rauhaa. Onnen kokeakseen on samalla avauduttava elämän mysteerille, jota ihminen ei koskaan pysty tyhjentävästi selittämään.
Sairaus on seuraus jostakin ihmisen elämässä. Toipumisen alkamisessa on tärkeintä hyväksyä se mikä on juuri nyt olemassa. Ja muutokseen tarvitaan ymmärrystä siitä miksi on juuri sellaisena ja siinä missä on sinä hetkenä. Joskus ihminen on osa suurempaa liikettä ja voi vain valita suhtautumisensa tapahtumiin. Valinnassa on yksilön vastuu, siitä myös johtuu sairastuuko hän itse vai oppiiko jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti