Elossa

Ihmisen elämässä on kohtia jolloin hän tajuaa tämän hetken elämän rajallisuutta vasten. Puoli vuosisataa elettyään sekä edeltävän sukupolven harvenemista ja vanhempiensa voimien vähittäisen hiipumisen selkeästi nähtyään, seuraavan sukupolven maailmalle lähdön sijoittuessa samoihin aikoihin, pysähtyy hetken äärelle. On pakko ummistaa silmänsä tai valita linnunradan matkaajan asenne: kaikkea ei tarvitse ymmärtää, ei hallita, on vain tämä hetki ja ihmisen kokemus siitä.

Saman tilan voi saavuttaa lyhyeksi ajaksi koettuaan shokin, läheisen kuoleman tai täysin yllättävän tapahtuman. Perspektiivin laajentuessa vuosikymmenien kokemuksissa tuo tila on pysyvämpi. Rutiinien tuoman tukevan jalansijan alla ei olekaan maata. On lennettävä luottaen. Nyt ei samalla tavalla kuin nuori, joka voimiensa tunnossa räpyttelee paikasta toiseen harhassaan elämänsä ikuisesta jatkuvuudesta vaan heittäytyen luottamuksen varaan. Vain siten voi lentää korkealla ja kauas.