Olen yrittänyt selittää ihmisille, jotka eivät tiedä homeopatian perusteita, homeopatiaa. Itselläni on mennyt kolmekymmentä vuotta ja opiskelua, että alan ymmärtää sitä. Ehkä minun piti ensin kasvaa aikuiseksi ja pyristellä elämänkokemuksieni ravistelemana irti länsimaissa vallalla olevista ajatusmalleista.
Hahnemann (https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuel_Hahnemann) kuului niihin suuriin ajattelijoihin (Newton, Einstein jne.) jotka pystyivät itsenäisesti päättelemään asioita. Tarkoitan sitä etteivät he antaneet toisten mielipiteiden vaikuttaa päätelmiinsä, ja että he kykenivät laajaan näkemykseen ajattelussaan.
Yli kaksisataa vuotta sitten Hahnemann luonnosteli homeopatian periaatteet. Ne eroavat huomattavasti koululääketieteen periaatteista. Koululääketieteen tehokkaimpiin hoitotapoihin lukeutuu ne hoidot jotka aiheuttavat samaa sairautta jota hoidetaan; syöpähoidot, mielialoihin annettavat lääkkeet... Homeopatiassa puhutaan samankaltaisuudesta, ei siis samasta. Sen lisäksi on tärkeää, että määritettäessä homeopaattista lääkettä otetaan huomioon kokonaisuus, yksilöllisyys ja mahdollisimman pieni annos.
Kokonaisuus tarkoittaa elinolosuhteista koko ihmisessä ilmeneviin oireisiin, yksilöllisyys perimästä sille ihmiselle tyypillistä tapaa reagoida elämän stresseihin, mahdollisimman pieni annos sitä, että annetaan lääkettä juuri sen verran, että toipuminen on mahdollista.
Hahnemann ymmärsi perimän vaikutuksen ja kirjoitti siitä useissa teoksissaan. Hän kirjoitti ohjeita annostelusta. Itse hän teki jatkuvasti tutkimusta siitä miten vaikutus muuttuu lääkkeen annostelun ja vahvuuden myötä. Hän oli tarkka ja tieteellinen tutkija.
