Afrikkaa ei suotta sanota vastakohtien maaksi. Siellä voi
myös näkyvissä oleva oman elämän vastakohta jäädä täysin vieraaksi ja
tunnistamattomaksi. Siellä voi elää omassa illuusiossaan komeissa puitteissa. Länsimaiset
ihmiset menevät sinne tekemään niin sanottua hyväntekeväisyyttä, opettamaan
kansoille jotka elävät länsimaisten ihmisten syntyjuurilla, kuinka tulisi elää.
Afrikka tuo ihmisestä esille hänen tekopyhän luonteensa.
Orjuus elää siellä ja ihmisiä käytetään monenlaisen projektin ja lääketieteen
koekaniineina. Sinne viedään hyvän nimissä myrkyt ja jätteet, joita ei omissa
nurkissa haluta pitää. Tekopyhyys näyttäytyy kaikissa ihmisissä, paikallisissa asukkaissa.
Siellä on käsin kosketeltavaa se epäluottamus joka on puolin
ja toisin syntynyt vuosisatojen aikana. Mzungu on tullut riistämään ja käyttämään hyväksi. Eikä paikalliset arvosta valkoihoisen henkeä eikä kunnioita tämän yksityisyyden rajoja. Toisaalta siellä on mahdollista löytää
syvä luottamus elämään.
Mitä tämä matka opetti minulle homeopatian ja
paranemisen lakien lisäksi? Se opetti kuinka ahdasmielinen olen
ajatusmaailmaltani. Se sai miettimään kuinka voisin laajentaa näköalojani ja
näkemyksiäni. Ulkoiset puitteet eivät sitä tee, mutta voivat toimia liikkeelle
panevana voimana. Muutos lähtee ajatusmaailmasta. Vanhasta luopumisesta ja
muutoksen tuulien haistelemisesta.
Loppujen lopuksi ihmiset ovat samanlaisia riippumatta
asuinpaikasta. Kohdataksesi eri kulttuurissa asuvan ihmisen tarvitsee olla läsnä hänelle. Eikä uudelle tavalle ajatella tarvitse tehdä monimutkaisia
rituaaleja, tärkeintä on avautua itselle uusille jo olemassa oleville mahdollisuuksille.