Homeopatian filosofiaa

 Olen yrittänyt selittää ihmisille, jotka eivät tiedä homeopatian perusteita, homeopatiaa. Itselläni on mennyt kolmekymmentä vuotta ja opiskelua, että alan ymmärtää sitä. Ehkä minun piti ensin kasvaa aikuiseksi ja pyristellä elämänkokemuksieni ravistelemana irti länsimaissa vallalla olevista ajatusmalleista.

Hahnemann (https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuel_Hahnemann) kuului niihin suuriin ajattelijoihin (Newton, Einstein jne.) jotka pystyivät itsenäisesti päättelemään asioita. Tarkoitan sitä etteivät he antaneet toisten mielipiteiden vaikuttaa päätelmiinsä, ja että he kykenivät laajaan näkemykseen ajattelussaan.

Yli kaksisataa vuotta sitten Hahnemann luonnosteli homeopatian periaatteet. Ne eroavat huomattavasti koululääketieteen periaatteista. Koululääketieteen tehokkaimpiin hoitotapoihin lukeutuu ne hoidot jotka aiheuttavat samaa sairautta jota hoidetaan; syöpähoidot, mielialoihin annettavat lääkkeet... Homeopatiassa puhutaan samankaltaisuudesta, ei siis samasta. Sen lisäksi on tärkeää, että määritettäessä homeopaattista lääkettä otetaan huomioon kokonaisuus, yksilöllisyys ja mahdollisimman pieni annos.

Kokonaisuus tarkoittaa elinolosuhteista koko ihmisessä ilmeneviin oireisiin, yksilöllisyys  perimästä sille ihmiselle tyypillistä tapaa reagoida elämän stresseihin, mahdollisimman pieni annos sitä, että annetaan lääkettä juuri sen verran, että toipuminen on mahdollista.

Hahnemann ymmärsi perimän vaikutuksen ja kirjoitti siitä useissa teoksissaan. Hän kirjoitti ohjeita annostelusta. Itse hän teki jatkuvasti tutkimusta siitä miten vaikutus muuttuu lääkkeen annostelun ja vahvuuden myötä. Hän oli tarkka ja tieteellinen tutkija.

Valmis

 Homeopaattina ei ole koskaan valmis..aina on lisää ymmärrettävää ja opittavaa.

Viime aikoina olen miettinyt mitä on olla valmis? Sen ymmärrän mihin olen valmis. Mutta koska olen homeopaattina, ihmisenä valmis? Täydellisyyden tavoittelijana pidin sitä kriteerinä sille, että voin toimia ihmisten ja eläinten hoitajana, ja myös kasvien homeopatialla hoitajana. 

Onko se sitten se "turning point" jolloin voin kääntyä pois työelämästä, maallisen tavoittelusta? Vai lähellä kuolemaa kun ei ole enää muuta tehtävissä kuin hyväksyä, että tämä oli tässä? Olen hyväksynyt sen, että on tärkeintä olla läsnäoloon valmis. Maailmassa on aina lisää opittavaa ja ymmärrettävää. Ja kun vaihdat katsonta tapaasi ja kulmaa niin löytyy aina vain uutta nähtävää. Oppia voimme ymmärryksemme rajoissa. Ja ihmisen aistit, ymmärrys ja ajattelu ovat todella rajoittuneita.

Uusia alkuja

 

Siemenestä, ajatuksen idusta

alku.

                            Liitelemällä tai matamalla

                            eteneminen, 

                            pois tutusta uuteen.

Tapaan olla, ymmärtää

mistä on lähtenyt.

                            Tietämättä mihin päätyy.

                            Aavistus muodosta

jolla jatkaa elämässään.

Homeopatian tiellä

 Paluuta takaisin ei ole; "täältä sinne ja takaisin..." Jos ymmärtää päämääräksi tulla pisteeseen, jonka jälkeen elää aitona tässä ja nyt, niin se on pysyvä tila joka hetki. Paluuta illuusioihin, joita mieli luo kuvittaessaan maailmaa ympärillään, ei ole. Elämän ihme ja magiikka tulevat eläväksi. Jokapäiväiseksi kokemukseksi. Jokapäiväisyys voi viedä turtumukseen, jollei antaudu taialle ympärillään vaan uppoutuu mielen luomiin kuviin.

Homeopatiassa on kuten elämässäkin: huomaat ja ymmärrät asioita vasta kun olet oppinut kylliksi elämässäsi. Valmiiksi et kuitenkaan tule, aina on uutta ymmärrettävää. Elämän kehä: ymmärrät opittuasi tarpeeksi, se taas avaa havaitsemaan asioita uudella tavalla. Oppimalla ymmärtämään.

Siten keskeneräisyys on vallitseva olotila. Niin on homeopatiassakin. Tieteissä yleensäkin silloin kun niitä ei käytetä egon ohjauksessa - oman edun tavoittelussa. Egon ohjauksessa niistä tulee opinkappaleita, eikä kehitystä tapahdu. 

Itsetuntemus

Itsetuntemus on homeopaatin tärkeimpiä työkaluja. Omien tekojensa vaikuttimet ja päivätietoisuuden alla toimiva alitajunta on osattava erottaa. Jotkut väittää, että pitää olla tyhjä "kangas". Väitän, että se ei täysin voi onnistua, kaikkia tekojamme ohjaa oppimamme ja kokemamme. Tärkeää on olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Hämmästyä siitä mitä näkee ja kohtaa, mitä itsessään tuntee kuunnellessaan toisen elämäntarinaa. 

Ja sitten unohtaa tarina, pitäytyä faktoissa. Toisen kertomus on osattava kääntää Repertorio-kielelle. Repertorion kautta saa muutaman lääkeaineen, joista löytyy samanlaisia oireita. Seuraavaksi on luettava noiden lääkeaineiden kuvaukset, mitä lääkeaine kokeissa, ja joidenkin lääkeaineiden jopa vuosisatojen käytön aikana, on tullut siitä esille. Myös lääkeaineen lähtöaineen vaikutukset luoduissa, joskus energian ominaisuudet, on hyvä tietää. 

Epidemioissa (sekä pandemioissa) on koottava oireista ja kertomuksista (joskus maailman, yhteiskunnan tapahtumista) kuva energiatilasta, joka on mahdollistanut epidemian siinä yhteiskunnassa ja siinä yksilössä. Eli epidemioissa yhteiskunnan tilasta ja taudin oireista kootaan kuva. Yksilön kokemus tuo uusia vivahteita tuohon kuvaan, siksi epidemioissakin toimivia lääkeaineita on yleensä useampi erilainen.

Akuutissa vaivassa haetaan lääkeaine ihmisen oireiden ja mielentilan mukaan. Akuutissa vaivassa on ymmärrettävä onko akuutti tila kroonisen tilan äkillistä pintaan tuloa, vaan äkillisten ulkoisten tekijöiden aikaansaamaa. Joskus näitä on vaikea erottaa, siksi alkuhaastattelu on tärkeää. "Lonkalta" heitetty arvaus vain onnella osuu täysin oikeaan. Toisaalta mahdollisia lääkeaineita, joista on tehty kunnollinen lääkeainekoe, on rajallinen määrä. Niiden lukumäärä kasvaa kuitenkin kaiken aikaa.

Monesti hoitaminen meneekin etappi toiselta kohden toipumista - hoidetaan sillä hetkellä esillä olevien oireiden mukaan. Seurannassa kartoitetaan mitä on tapahtunut, mitä on jäljellä ja mihin suuntaan olisi jatkettava. Jossakin vaiheessa päästään alitajunnassa vaikuttaviin kokemuksiin tai perimässä saatuihin ongelmiin.

Tieteellises-teknisessä maailmassa vapaus on unelma

 Länsimaassa olisi helpompi olla vain kaavoilla, säännöillä ja laeilla ajattelevana.

Homeopatia on kaavoja, lakeja ja sääntöjä, mutta jotakin vielä niitäkin enemmän. Homeopatiassa otetaan huomioon tieteen lisäksi kokemukset, sekä elämänkokemukset että sen hetkinen kokemus maailmasta ja itsestä tässä maailmassa. Vastaanotolla se tapahtuu läsnä olemalla, tarkkailemalla ja kuuntelemalla.

Jotta jollakin lailla homeopaatti siinä onnistuisi, hänen täytyy elää omaa elämäänsä avoimena oppimiselle. Oppiminen jatkuu viimeiseen hengenvetoon asti, jonka jälkeen energia kerros kerrokselta katoaa materiasta. Hänen täytyy olla avoimena muutokselle, sitähän elämä on: jatkuvaa muutosta, siitä syntyy elämän eli energian virta. 

Lisähaasteen ihmisenä olemiseen luo tarve kuulua ihmisiin. Luokittelemme itsemme kuuluvaksi johonkin ryhmään/uskontoon/maailmankuvaan uskovien kuuluvaksi. Ja puolustamme tuota ryhmää "henkeen ja vereen" sillä siitä riippuu identiteettimme. 

Vapauteen kuuluu itsensä, historiansa, joskus myös sukunsa historian, tunteminen ja sen tiedostaminen miten kaikki ne vaikuttavat ajattelussaan ja valinnoissaan. Oppimisessa on haastetta ihmiselämän ajaksi. Jotta vapautuisi on tärkeää myötätunto itseä kohtaan. Sen jälkeen voi olla myötätuntoinen muita eläviä kohtaan. Ennen sitä taistelee niiden arvojen/uskonnon/filosofian puolesta johon uskoo, koska omakuva rakentuu tästä uskomisesta.

On surullista nähdä maailmassa ihmisen luomat kärsimykset kun ei ole myötätuntoa.

Matkakumppanit

Kirjasarjassa "Taru sormusten herrasta" on monta osaa. Frodo kohtaa monenlaisia haasteita ja hänellä on matkakumppaneita sekä muita auttajia. Olen tämän tästä miettinyt kuinka oma seikkailuni homeopatian maailmassa vertautuu tuohon kirjasarjaan. 

Koen edelleen elämisen seikkailuna. Toivon etten koskaan luovukaan ihmettelystä. Siitä magiasta, joka ihmettelystä seuraa. Homeopatia on ollut syväluotaava seikkailu kulissien taakse. Niin yksilön kuin yhteisön luomien kulissien taakse.

Matkakumppaneina minulla on ollut monenlaisia luotuja. Niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Yhtä kaikki eläinten ja ihmisten kokemusmaailmat ja persoonat ovat kuitenkin oman mieleni itselleni selittämiä. Liekö täysin ymmärrän itseänikään muuta kuin ajatusteni, tunteideni ja tekojeni kautta.